Kieli- ja kulttuuritietoinen opetus

Ihmiset, joihin myös opettaja ja opiskelijat luetaan, ovat sosiaalisia eläimiä. Sosiaalisuuden perusta on viestintä, jonka avulla luomme suhteita, vaihdamme ajatuksia ja välitämme toisistamme, eli toisin sanoen elämme sosiaalista elämää. Ihmisten viestinnän erityispiirre on se, että käytämme viestien välittämiseen kieltä. Vallan helppoa, eikö? Viestinnän professori Osmo A. Wiio on sanonut, että viestintä epäonnistuu aina paitsi sattumalta. Tämä johtuu pitkälti siitä, että viesti ei välity henkilöltä toiselle ilman häiriöitä ja tulkintaa, joten rikkinäisen puhelimen efekti on vahva.

Vieraskielisen opiskelijan kohdalla meillä on yleensä huoli, riittääkö hänen suomen kielen taitonsa opiskeluun. On totta, että vieraalla kielellä viestintä on usein haastavampaa, mutta hyvä olisi joskus pohtia myös omaa suomen kielen osaamistamme. Osaanko minä 100 % suomen kieltä? En, vaikka olen valmistunut suomen kielen oppiaineesta yliopistosta. En ymmärrä, kun kaksi lääkäriä puhuu ammattikieltään tai 14-vuotiaat keskustelevat nettipelaamisesta. Rauman murteen ymmärtämisessä on myös haasteita eikä lakiteksti aina avaudu. Minäkin tarvitsen tukea ja apua suomen kielen ymmärtämiseen, siis kielitietoista otetta viestijäkumppanilta, kuten selittämistä, synonyymeja tai puheen hidastamista.

Kielitietoinen opettaja tietää myös jotain suomen kielestä ja erityisesti siitä, miten sitä omalla alalla tai omassa oppiaineessa käytetään. Hän ymmärtää myös kielen oppimisen lainalaisuuksia, kuten että aikuisen on käytännössä mahdotonta oppia vierasta kieltä ilman aksenttia. Aksentti ei ylipäänsä ole hyvä kielitaidon mittari. Lisäksi aikuinen oppija tarvitsee aikaa, paljon toistoja ja ympäristön tukea oppimiseensa. Eri kielitaidon osat (puhuminen, puheen ymmärtäminen, kirjoittaminen ja tekstin ymmärtäminen) voivat kehittyä hyvinkin eri tahtiin, eikä toisen osan osaamisesta voi usein päätellä mitään toisesta. Usein ymmärtämisen taidot kehittyvät tuottamistaitoja nopeammin. Tästä seuraa se, että henkilö voi ymmärtää kuulemaansa ja lukemaansa hyvinkin, mutta hänen voi olla vaikea vastata puhuen tai kirjallisesti.

Kuva: Monisha.pushparaj, CC BY-SA 3.0, via Wikimedia Commons

Kielenoppijat ovat hyvin erilaisia jo lähtövalmiuksiltaan. Suomeen muuttaa erittäin korkeasti koulutettuja usean kielen taitajia mutta myös traumatisoituneita tai huonot oppimisen taidot omaavia henkilöitä. Luku- ja kirjoitustaito tai muut perustaidot eivät välttämättä ole kunnossa omalla äidinkielelläkään. Kieli- ja kulttuuritietoinen opettaja osaa asettua oppijan asemaan: mitä jos minä muuttaisin ilman tukiverkostoani vaikkapa Saudi-Arabiaan? Miten nopeasti minä oppisin kielen ja kulttuuriset tavat ja pääsisin ammattiani vastaavaan työhön? Millaisia tunteita minulla olisi eri tilanteissa uudessa ympäristössä?

On hyvä tiedostaa, miten itse käyttää kieltä. Onko minua helppo vai vaikea ymmärtää? Jäsentelenkö asioita, annanko konkreettisia esimerkkejä, puhunko hitaahkosti, vältänkö kielikuvia tai murresanoja? Entä äännänkö selkeästi tai tukeeko eleeni viestin perille menoa? Kun kirjoitan, vältänkö ylipitkiä vain substantiiveja viliseviä lauseita tai käytätkö visuaalisia korostamisen keinoja sekä kuvia ja kaavioita? Jos vastasit johonkin näistä myöntävästi, toimit jo kielitietoisesti!

Kieli- ja kulttuuritietoisuus auttaa maahanmuuttaneita mutta myös muita. Nuorten voi olla vaikea ymmärtää vanhoja sanontoja tai boomereiden viittauksia 80-luvun elokuviin, luki-vaikeuksista kärsivän voi olla hankala ymmärtää pitkiä lauseita ja autismin kirjolla oleva ei ehkä ymmärrä sarkasmia tai huumoria. Selkeää viestintää voi onneksi myös oppia. Esimerkkejä vinkeistä löydät vaikkapa täältä (Osallisuuden kieltä oppimassa – puhu selkokieltä!).

Kulttuuritietoisuus on tiedostumista siitä, että omassa ja toisen kulttuurissa tavat, arvot ja uskomukset voivat olla erilaisia. Mitä oikeastaan voidaan pitää yhteisesti jaettuna asiana? Uuno-elokuvat, Pätkis ja kiista siitä, käytetäänkö saunassa vastaa vai vihtaa, eivät yleensä avaudu suoraan ulkomaalaiselle. Entä mitä on yleissivistys eri puolilla maailmaa? Myanmarin viidakossa minua tuskin auttaa tieto siitä, että pii on ympyrän halkaisijan ja kehän suhdeluku. Sen sijaan saatan selviytyä hengissä muutaman päivän, kun tunnistan ympäristön myrkylliset kasvit syötävistä.

Myös kulttuurin ymmärtäminen ja uuden kulttuurin eroihin tottuminen vaatii aikaa. Kun on ikänsä uusia ihmisiä tavatessaan kätellyt ja katsonut silmiin, saattaa poskisuukot ja katsekontaktin välttäminen häveliäisyyssyistä tuntua pitkään oudolta. Kulttuurinen empatia auttaa ymmärtämään, mitä uuteen ympäristöön tottuminen vaatii.

On hyvä tietää, missä asioissa kulttuurit voivat erota toisistaan. Maailmaan mahtuu yksilöllisyyttä korostavia mutta myös yhteisöllisyyttä korostavia kulttuureita. Kulttuurit suhtautuvat eri tavoin valtaan ja epävarmoihin tilanteisiin. Toisaalta toisissa kulttuureissa on vallalla pehmeämmät arvot kuin toisissa. Sen sijaan henkilöitä kohdatessamme vastassamme on aina yksilö ja oman kulttuurinsa asiantuntija. Mikäli et tiedä jotain, kysy! Erityisesti kanssakäyminen eri kulttuureista tulevien kanssa on opettavaista. En minäkään tiennyt, että peukalon nostaminen on irakilaisille sama kuin keskisormen näyttäminen, ennen kuin opiskelijani sen hihitellen minulle kertoi.

Mitä siis voimme opettajina tehdä moninaisissa opiskelijaryhmissämme? Tuo esille, että eri kielet ja kulttuurit ovat rikkaus, ja että ne kaikki ovat yhdenvertaisia keskenään. Ei ole olemassa parasta tai ainoaa oikeaa tapaa tehdä tai sanoa jotain; on vain erilaisia tapoja. Välitä ja ole kiinnostunut opiskelijoittesi kielistä ja kulttuureista. Tarjoa mahdollisuuksia osallistua ja olla osa kieli- ja kulttuuriyhteisöjä. Tue ja vahvista oppijan kielellistä ja kulttuurista itsetuntoa; sinä osaat ja voit oppia lisää!

Muista, että integraatio on kahdensuuntaista; myös me opimme uutta ja muutumme kohdatessamme muualta tulevia. Lisäksi jokainen meistä on kielen ja kulttuurin opettaja sekä esimerkki suomen kielen käyttäjästä ja suomalaisen kulttuurin edustajasta. Ja vielä: tunnista ja tunnusta stereotypiasi sekä ennakkoluulosi. Kaikilla meillä on niitä, mutta voimme oppia ymmärtämään, mistä ne tulevat, ja hallitsemaan niitä niin, etteivät ne estä meitä hyväksymästä ja arvostamasta eri tavoin erilaisia ihmisiä.

Ulla Koukkari-Anttonen, ammattiopisto Gradia, lehtori, suomi toisena kielenä ja kulttuurinen moninaisuus