Kotoutumiskouluttajan uudenvuoden toive

Vuoden vaihtuminen saa minut aina mietteliääksi. Vuodenkiertooni on vuosikausia kuulunut puurojuhla ja työpöydän siivoaminen, uudenvuoden juhlallisuudet ja työhakemuksen päivittäminen, mahdolliset yt-neuvottelut ja määräaikaisten työsuhteiden päättyminen.

Muistelen entisiä opiskelijoita, joita olen opettanut alkeista alkaen ja kädestä pitäen, luotsannut elämässä eteenpäin, ohjannut kehittämään osaamistaan, tietouttaan ja valmiuksiaan tietoyhteiskuntamme edellyttämälle tasolle, auttanut hankkimaan ammattitaitoa, työharjoittelupaikan ja kontakteja; ylpeänä seurannut, miten kukin on löytänyt paikkansa yhteiskunnassa. Opiskelijoita, jotka tervehtivät kaupassa ja kadulla vielä vuosienkin jälkeen, lähettävät hyvän joulun ja uudenvuoden toivotuksia, tunnistavat satunnaisen kulkijan uudella kotipaikkakunnallaan ja tulevat vaihtamaan kuulumisia, kiittävät saamastaan opetuksesta ja kertovat työllistymisestään.

Mietiskelen entisiä kollegoita, jotka ovat lähteneet, kuka pettyneenä, lannistuneena, väsyneenä tai sairastuneena, kuka uhmakkaana ja vastentahtoisesti, jotkut uusiin haasteisiin, toiset epävarmoina tulevaisuudestaan; vaihtaneet paikkakuntaa, oppilaitosta, ammattia, elämänpiiriä. Tiivistä työyhteisöä, jonka kanssa en enää jaa arkea, iloja ja suruja, opetusvinkkejä ja työpaikkatietoa. Kahvi- ja lounastaukoja, jotka eivät enää koskaan tunnu samalta kuin ennen.

Ajattelen nykyisiä kollegoita, jotka jatkuvasti etsivät ja tuottavat uusia oppimateriaaleja oppimisen tueksi, ideoivat oppitunneille ajankohtaista ja kivaa, toiminnallista tekemistä, kantavat huolta opiskelijoidensa taitojen kehittymisestä ja urasuunnitelman etenemisestä. Työkavereita, jotka joulukiireiden keskellä pohtivat TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumista, uusia uravaihtoehtoja, toiselle paikkakunnalle muuttoa; huolehtivat asuntolainan lyhennyksistä, sähkön ja polttoaineiden hinnan noususta, perheidensä tulevaisuudesta.

Olen maahanmuuttajien suomen kielen opettaja, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut kokenut ja pätevä aikuisopettaja. Kun aloitin työurani kotoutumiskouluttajana, minulle kerrottiin, ettei kukaan ole jaksanut näissä tehtävissä seitsemää vuotta kauemmin – niin vaativaa ja toisaalta epävarmaan työsuhteeseen perustuvaa työtä tämä on. Nyt työvuosia maahanmuuttajien kielikoulutuksen parissa on takana yli 20 vuotta. Tänä jouluna olin onnekas, kun saan jatkaa samojen kollegojen kanssa jo alkaneenakin vuonna.

Minä olen nauttinut kotoutumiskouluttajan työstä, antanut sanat ja kielen sadoille maahan muuttaneille, oppinut ja saanut itse valtavasti, päässyt matkalle maailman ympäri joka päivä. Samalla olen kantanut huolta opiskelijoideni opintopoluista, jotka ovat katkenneet useiksi kuukausiksikin sopimuskausien välillä; murehtinut heistä, jotka eivät ole vielä koulutuksen piiriin edes päässeet; pohtinut omaa ja muiden työn jatkumista sekä kehitettyjen, toimivien mallien ja yhteistyökuvioiden jatkoa.

Toivon hartaasti tälle ja tuleville vuosille, että tuomme vakautta sinne, minne voimme. Kotoutumiskoulutus ansaitsee paikan muun vakiintuneen koulutuksen rinnalla eikä sen toteutuksen tarvitse olla riippuvainen tempoilevista kilpailutuksista, vaihtelevista tarjouskriteereistä eikä halvimmalla hinnalla tarjoavan moraalista. Maailman kriisit ja kasvava työvoimapula Suomessa ovat tehneet ja tekevät tästä kotouttamistyöstä entistäkin tärkeämpää: se on yksi menestystekijämme jatkossa.

Kirjoittaja Niina Engblom on koulutukseltaan FM, suomen ja englannin opettaja sekä rekisteröity oikeustulkki, joka toimii maahanmuuttajien uraohjauksen koordinaattorina Länsirannikon Koulutus Oy WinNovassa.

Niina Engblom, aikuisopettaja ja AKOL:n jäsen
AKOL ry:n hallitus